Kategoriat

Tuotemerkit

Elokuun Tarjoukset

Kaikki tarjoukset

Facebook

Ultima Thulen Tarina

Ann-Marie ja Veelu katsoo kairaa

Ultima Thulen Tarina

Eli miten kaikki alkoi aikanaan.

Ultima Thule on luonnon lahjatavaratalo, joka välittää pohjoista käsityöperinnettä verkossa. Nimi tarkoittaa äärimmäistä, pohjoisessa sijaitsevaa aluetta. Ultima Thulen tuotteissa näkyy vahvasti lappilaisuus ja sen arvostaminen. Yrityksen sielu ja sydän ovat Veli-Matti ja Ann-Marie Setälä. Tämä tarina on tosi.

Lähdetäänkö lintumetsälle?

Yhdessä lintumetsällä

Veli-Matti "Veelu" Setälä katsoo ikkunasta ja hengittää syvään. Hän ei tiedä, mistä aloittaa. Yli 30 vuotta sitten, eräässä kulttuuriravintolassa Helsingissä tuo sama mies, nuoruuden intoa täynnä, kohtasi elämänsä naisen. Tuo nainen oli Lapinlahden sairaalassa psykiatrian erikoissairaanhoitajana toimiva viehättävä Ann-Marie. – Ennen kuin olin pitänyt häntä kädestä kiinni, pyysin häntä lintumetsälle, Veli-Matti sanoo pilke silmäkulmassaan.

Ann-Marie piti luonnossa liikkumisesta. Hän oli käynyt vaeltamassa pohjoisessa ja viehättyi erämiehestä, joka oli sekoitus metsästäjää ja luolamiestä. Mies erottui Helsingissä, jossa ei juuri metsästäjiä tavannut. Mutta ne, jos ketkä, halusivat vaalia vanhoja, kunnioitettuja arvoja. He arvostivat luontoa ja kunnioittivat vanhoja eränkäyntiperinteitä. – Kuukauden päästä olimme olleet ensimmäisessä lintujahdissa. Vuoden päästä olimme aviopari.

Veli-Matti oli jo aiemmin vuosittain käynyt metsästysretkillä tutustumassa pohjoisen kairoihin ja ihmisiin. Pohjoisessa oli tilaa hengittää. Hän arvosti Lapin ihmisten ronskia ja reilua meininkiä. Vapaa metsästysoikeus oli Veli-Matille sanoinkuvaamattoman hieno juttu. Ajatus pohjoiseen muuttamisesta kyti sydämessä. Sitä ennen piti keksiä, mille alkaa.

Muutto tuntemattomaan

Veli-Matti halusi perustaa yrityksen pohjoiseen ja hän uskoi edellytyksiinsä toimia yrittäjänä. Hän oli erittäin taitava käsistään, tunsi lampaannahan ominaisuudet ja osasi taikoa nahasta kauniita ja lämpimiä tossuja ja rukkasia. Niitä hän myi toreilla ja tapahtumissa ja ajatteli, että työvoimatilanne pohjoisessa olisi ollut sellainen, että osaavaa henkilökuntaa olisi helposti löytynyt valmistamaan laadukkaita käsitöitä.

Setälät saivat kuulla, että Sodankylän Kukasjärveltä voisi löytyä heille sopiva paikka. He eivät olleet koskaan kuulleetkaan Kukasjärvestä ja kauan kesti, ennen kuin he edes löysivät kartan, johon paikkakunta oli piirretty. Kylän pienellä koululla oli laulettu viimeinen Suvivirsi ja pian siellä asui vastavihitty ja ahkera yrittäjäpariskunta.

Ann-Marien koulutusta vastaava työpaikka olisi ollut vähintään 65 km päässä, mikä etelästä saapuvalle tuntui paljolta. Niinpä hän heittäytyi täysillä juuri perustetun yrityksen toimintaan. Epäilijöitä riitti etelässä ja pohjoisessa. Kukaan ei tuntunut uskovan, että ratkaisu olisi ollut pysyvä. Mutta Setälät olivat tehneet päätöksensä. He olivat tulleet jäädäkseen ja vuonna 1983 he perustivat Kukasjärvelle yrityksen. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä.

Yrittäjäperheen arjessa ommeltiin käsityönä nahkatuotteita. Kaikki ei mennytkään, kuten Veli-Matti ja Ann-Marie olivat ajatelleet. Ompelijoita olikin vaikeaa löytää, etenkin sellaisia, jotka olisivat taitaneet turkiskoneiden käyttämisen. Veli-Matti koulutti ompelijoita omassa pajassaan ja tilkkupaloista yhdisteltiin ensin suurempia paloja, joista saatiin lähes suoraan ompelemalla kauniita lampaannahkaliivejä. Näiden myynnistä saaduilla ansioilla pystyttiin taas kouluttamaan lisää väkeä. Pian ompelijat oppivat työstämään näppäryyttä vaativia tossuja ja rukkasia.

Liiketoiminta kehittyi, kysyntä kasvoi ja tuotteita myytiin matkamuistomyymälöihin. Piti keksiä myös muuta myytävää, kuin nahkaliivit ja muotokieleltään melko pelkistetyt tossut. Niihin piti saada jotain säväyttävää ilmettä ja lappilaista designia.

Uskomaton löytö!


Prototyypin esittely
Eräänä kevätpäivänä Veli-Matti kulki pihalla ajatuksissaan, maata potkien. – Mikä ihme löytyi maasta, sulavan lumen alta! Se oli paljasta, karvatonta parkkinahkaa, ja muistutti muodoltaan kengän ja lapintossun yhdistelmää. Siltä seisomalta Veli-Matti luonnosteli oman tossun. Hän modifioi löydöstään mallin, joka muistutti lapintossua. Näistä tossuista tuli koko yrityksen historian myydyin tuote, Minerva turkistossut.

Yrittäjät olivat kiitollisia, että saivat alkuun myydä tuotteitaan Sodankylän Kauppayhtiöllä. He tekivät nahasta myös rukkasia ja muita käsitöitä ja kiersivät myymässä niitä tapahtumissa ja markkinoilla.

Parhaimmillaan yrityksessä oli 4 työntekijää, jotka kaikki oli koulutettu oppipoika-kisälli periaatteella, kädestä pitäen. Turkiskoneella ompelussa on omat niksinsä. Tossuja tehtiin jopa 30 000 paria vuodessa. Pääjakelukanavaksi oli muodostunut kenkäkaupat ja tavaratalot ympäri Suomea. Kauppa kävi ja kannatti, kunnes 90-luvun mittaan Kiina-ilmiö iski kaikella voimallaan ja kysyntä romahti.


Raskasta laukkua kantaen

Turkistossujen sesonkiluonteisuutta yritettiin tasata satsaamalla uuteen tuotesarjaan, laukkuihin. Setälät palkkasivat sitä varten laukkumestarin ja ryhtyivät toden teolla hankkimaan osaamista laukkujen suunnitteluun ja valmistamiseen. Ompelijat kurssitettiin heidän tiloissaan Kukasjärvellä. – Laitettiin vielä myymälä Joulupukin Pajakylään Napapiirille, jota kymmenen vuoden ajan pääasiallisesti hoiti Ann-Marie ja tyttäret, Veli-Matti muistelee. Oli kuitenkin mahdotonta sovittaa yli 200 km:n työmatkat, yrittäjyys ja perhe-elämä. Oli pakko luopua Napapiirin liiketilasta.

Koko laukkualan tuotanto Suomessa romahti valmistuksen siirtyessä halvemman työvoiman maihin. Myös kulutustottumukset muuttuivat. – Kun ennen ostettiin laadukas nahkalaukku, johon kiinnyttiin ja jota käytettiin vuosia, niin yhtäkkiä hankittiinkin eri vaatteisiin sopivia halpoja sarjatuotantona valmistettuja laukkuja, Veli-Matti kuvailee tilannetta. – Raskaita aikoja oli edessä ja takana, 90-luvun alussa valuuttalainat, sittemmin Kiinailmiöt rakennemuutoksineen, kaiken huippuna materiaalipula löivät kiviä rekeen. Kompuroimme, mutta nousimme aina uudelleen ylös. Ei me niin vain luovuteta, Veli-Matti sanoo.

Suomalaisella sisulla eteenpäin


Oli tullut niin sanotusti lunta tupaan joka suunnasta. Veli-Matti halusi jättää tyttärilleen jotakin omatekemää, joka tunnetaan ja muistetaan. Hän oli jo luonut laajan repertuaarin lappilaisia luonnon lahjatavaroita, joissa näkyy hänen oma designinsa, ja joka ammentaa inspiraatiota pohjoisuudesta. Hän oli ikänsä tehnyt tuotteita, valmistanut niitä omilla käsillään, opettanut muita ja korostanut pohjoisen laadukkaiden materiaalien merkitystä. Tämä työ ei saanut jäädä turhaksi. Se oli hänen elämäntyönsä.

Vieraana Kukasjärvellä

Linda Basecampissä

Tänä päivänäkin Veli-Matti ja Ann-Marie asuvat Kukasjärven koululla, Sodankylän pienimmässä kylässä. Suomalaisen työn liiton TIENNÄYTTÄJÄ – palkinto on esimerkkinä siitä, että harvaan asutuilla alueilla voi tehdä onnistuneita ratkaisuja. Vaikeina aikoina he ovat saaneet voimaa ystävistä.

Perheellä on käynyt aina paljon vieraita. Monet käyvät säännöllisesti Kukasjärvellä hoitamassa omaa mielenterveyttään. "Täällä sitä ymmärtää metsän avaruuden. On tilaa huutaa ja huitoa, kasvaa ja varttua," ystävä kirjoittaa vieraskirjaan.

Kirjoista löytyy vuosikymmenten siteet ihmisiin, joita on tullut heille ympäri maailmaa. Veli-Matti ja Ann-Marie ovat aina arvostaneet paikallisia ihmisiä Sodankylässä. He ovat kutsuneet vieraitaan tutustumaan luontoon ja tekemään yhdessä pohjoisen puhdetöitä; metsästämään, kalastamaan, jopa puukkoja tekemään.

Vieraat ovat saaneet nauttia uskomattomista eräretkistä, melonnasta, kanoottiretkistä ja koskenlaskusta. He ovat päässeet hillajänkälle ja kalaan, nukkumaan revontulten alle tai kotaan. He ovat saaneet nauttia ulkotulista ja savusaunan lempeistä löylyistä, sekä upeista makuelämyksistä, jotka on valmistettu pohjoisen raaka-aineista. Jos aika on tullut pitkäksi, isäntä on opettanut vieraat ampumaan savikiekkoja. On tärkeää ollut tuoda vieraille esille paikalliseen elämiseen liittyviä asioita. Niistä on syntynyt elämys.

Vieraanvaraisuus ja huolenpito myös liiketoiminnassa

Veli-Matti ja Ann-Marien elämäntehtävänä on liiketoiminnan ohella ollut pitää rakkaista ystävistä huolta. Samalla tavalla he toivovat yrityksen asiakkaista huolehdittavan. Asiakkaita palvellaan hyvin, nyt se tapahtuu tyttären toimesta verkossa. Samat arvot, joita isä Veli-Matti Setälä kantaa sydämessään loppu ikänsä, ovat nyt Ultima Thulen verkkokaupassa. Tuotteet valmistetaan sydämellä ja ammattitaidolla, parhaista raaka-aineista, käsityönä. Ja asiakasta kohdellaan kuin parasta ystävää. Pieni on suurta Ultima Thulessa.
Vähemmän on Enemmän.


Harriet Urponen
www.saivo.fi